Kesken

 Elämä on keskeneräinen kokonaisuus

Älä jumita

 Älä tuijota

Älä jää tuijottamaan

Älä tuhlaa elämääsi

Älä tuhlaa energiaasi

Älä tuhlaa aikaasi 

Asioihin 

Joille et voi mitään

Elä !

Elä kuin viimeistä päivää

Elä se sielussasi 

Tunne kehossasi

Kaikesta huolimatta

Olet elossa❤️

Älä jää kiinni

Eiliseen päivään

Rakkauteen

Vastoinkäymisiin

Tekemättömiin

Tarkoituksettomuuteen

Hiljaisuuteen

Yksinäisyyteen

Tulevaan

Sillä kaikki palvelevat sinua olemalla osa elämääsi

Viipyvät määrätyn ajan

Myllertävät sisintäsi

Kuin tuuli puiden lehdissä

Heiluttelevat, mutta eivät irrota

Ainoastaan ne, jotka on tarkoitettu putoavan maahan

Sinä olet kiinni elämässä

Juuresi ovat vahvistuneet kokemuksistasi

Vahvistuvat edelleen

Siispä jatka!

 

Seurauksia ja tarkoituksia

 Kauniita ajatuksia syntyy joskus kivusta.

Kipu kasvattaa meissä kärsivällisyyttä kestämään joskus kovan harjoittelun tuloksena.

Kärsivällisyys on suuri lahja vastoinkäymisissä.

Vastoinkäymiset kannattelevat uskomaan huomiseen ja luottamaan, että elämä kantaa meitä.

Hyppäänkö

Oletko ollut elämässäsi tilanteessa, jossa ikäänkuin olet hyppäämässä ja lopulta hyppäät veteen? 

Kun olet sitä ennen epäröinyt ja tuskaillut. Olet ollut niin ahdistunut, että olet luullut sekoavasi ihan totaalisesti. Sinusta on tuntunut, ettei paha olo helpota koskaan.

Ettei elämääsi koskaan osu enää mikään valo. On vain pimeää.

Mutta yö vaihtui kuitenkin päiväksi. Aurinko, jota olit odottanut, nousee vihdoinkin.

Yrität heittää kaiken pahan ja vaikean pois, että voisit pulahtaa veteen. Yksinkertaisesti vain jättäisit kaiken lojumaan laiturille. Olisit alastomana laiturilla. Tutkisit katseellasi vettä, johon olet hyppäämässä. 

Et voi tietää, miltä vesi tuntuu, ennenkuin olet sen kastelema. 

Minä olen.

Mutta aion kuitenkin ottaa toisella kädelläni nenästäni kiinni. Pelottaa, koska en voi tietää, onko tekoni oikea vai väärä. En tiedä seuraavaa päivää. Mutta ainakin voisin sanoa yrittäneeni.

Ihminen ihmiselle

  

Pienestä säröstä voi rikkoutua kokonaan
Kuinka voi koskettaa rikkinäistä
Miten saa kyyneleet vuotamaan silmistä valtoimenaan
Mikä pahentaa haavan tulehtumaan
Miksi hoitamaton huononee entisestään

Hoitamatta särö voi hajoittaa kokonaan
Rikkinäistä voi koskettaa kovasti tai hellästi
Kyyneleet saa vuotamaan silmistä aiheuttamalla lisää tuskaa
Haavan saa tulehtumaan välittämättä siitä
Hoitamaton huononee siksi, koska kukaan ei välitä

Sanoilla voi tehdä paljon
Sanoilla voi hoitaa
Sanoilla voi ymmärtää
Sanoilla voi lohduttaa

Mutta siihen tarvitaan hyväksymistä toinen sellaisena kuin hän on
Siihen tarvitaan elämänkatsomusta, joka ei lyö lyötyä
Olla ihmisenä ihmisen rinnalla, se kysyy taitoa
Koskettaa rikkinäistä hoitaen, se kysyy tahtoa

Tahtoa laittaa itsensä likoon
maksoi mitä maksoi

Taskussa muutama kolikko

Aletaan olemaan voiton puolella, ajattelen itsekseni. Vielä on muutama juhlapäivä tulossa, mutta sen jälkeen kenties voi jälleen palata arkeen, näyttämölle siihen tavalliseen, jossa minun kotikatsomossani ei tapahdu yhtään mitään. Toisaalta on helpottavaa olla itse sekä käsikirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja. Täällä kotona voin rakentaa ihan minkälaisen esityksen haluan. Voin kehitellä draamaa, jännitystä, komediaa tai ihan mitä tahansa omien tuntemusteni mukaan. Voisin itseasiassa olla myös itseni yleisö, joka hurraa minulle loistavasta juonesta ja kutkuttelevasta huumorista kiemurtelisi tuoleissaan, silmät kyyneleitä valuen samalla pidellen mahaansa, joka on nauramisesta hellänä.
Minä olisin varannut heille herkkuja esityksen ajaksi. Itseasiassa juuri äskenhän leivoin kakun. Mieheni tosin pohdiskeli kysellen kenelle olin sen ajatellut syöttää. Hän ei ole niin innokas makeiden leivonnaisten perään kuin minä. Siinä se juttu sitten onkin, koska en saisi syödä herkkuja. Olen aivan tarpeeksi muhkea jo nyt.

Niin, voiton puolella, juhlat on juhlittu. On se omituista, kuinka paljon näin vaivaa kaiken eteen. Kaiken sen eteen, joka ei kuitenkaan saanut suurta yleisöä näytelmää katsomaan. Sohvat ja nojatuolit olohuoneessa ovat edelleen tyhjänä. Ainoastaan mieheni ja minä niissä istumme.
Voisin väittää täällä myös olevan tunnelmallista ja viihtyisää. Nirsompikin katsoja olisi pystynyt täällä rentoutumaan, niin siistiä on.

Olin joskus vuosia sitten luullakseni olettanut, että nämä juhlapäivät olisivat minun elämässäni suuren onnen ja rakkauden täyteisiä. Olisi perhettä niin paljon yhdessä koolla samassa osoitteessa, ettei ihan heti omia kenkiään löytäisi eteisestä. Jokainen tietäisi tavallaan roolinsa ja osaisi käyttäytyä sen mukaan. Jos vuorosanat unohtuisi, olisi siinä vieressä oleva apuna ja kiusallista tilannetta ei ulkopuolinen edes huomaisi.

Pienimmät tilanjakajat saisivat olla juuri sillä tavalla tässä näytelmässä kuin he tahtovat. Heille ei olisi vuorosanoja. He olisivat pääosassa, koska heitä kaikki niin kovasti aina odottavat. Tahtovat ottaa syliinsä ja anelevat pieneltä huomiota. Heidän ei siis tarvitse miettiä vuorosanoja. Isommat puhuvat heidän puolestaan.

Odottamisen päivät ovat olleet vaihtelua arkeen. Odottaminen ei kuitenkaan ole ollut välttämättä onnellista. Huolen ja epävarmuuden sekoittuessa odotuksen ja toivon kanssa syntyy tosi kiva sekahedelmäsoppa. Niinkuin riisipuuron kyytipoika. Sitä mantelia en laittanut. En usko höpö höpö juttuihin.

En usko enää tällä ikää siihen lahjapukkiinkaan. Mutta muori olin.  Viime jouluna muori kävi tyttöjen koripallojoukkueen pikkujoulussa ilahduttamassa ja ilahtumassa. Samoin tänä vuonna. Luulen, että itse sain paljon enemmän kuin ne jakamieni lahjojen saajat. Sitä ilon ja riemun tunnetta hien ja moninkertaisen tekoturkiksen tukahduttaessa täysin hengitykseni kesken joulupuu on rakennettu-laulun, ei voi sanoin kuvata. Niin onnellinen olin. Eikä yhtään jännittänyt. Omaksi ilokseni keksin hauskoja juttuja eikä vuorosanat loppuneet väkinäisesti.

Palkkaa en saanut tuosta näytelmän pääroolin esityksestä, mutta kaivaessani takkini taskua, sieltä löytyi muutama kolikko. Vaihtorahat joulun jälkeen ostetusta lahjasta.
Muutama kolikko mieleni sopukoissa. Kun käytän ne harkiten, jaksaa jälleen seuraavaan esitykseen.